torstai 26. helmikuuta 2015

Nauhat käytössä

Edellisen postauksen lautanauhat on pätkitty, päätelty ja pantu paikoilleen. Pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa koristavat nyt kutojansa sääriä. Alennusmyynnistä löytyneet nilkkurit kaipasivat jatkokseen säärystimiä, jotka valmistuivatkin nopsasti tummanharmaasta 7 veljestä -langasta.  Yksinkertaiset tummat säärystimet taas kaipasivat jotakin koristetta kylkeensä. Lautanauha on päätelty toisesta päästä tupsulla ja toisesta päästä lenkillä ja ommeltu kiinni säärystimeen. Niinkuin Maikki Karisto Lautanauhat -kirjassaan opastaa, valmis lautanauha kannatti kastella ja pingottaa kevyesti, se tosiaan teki nauhasta pehmeämmän ja joustavamman ja nauha luontuu mukavasti neulottuun säärystimeen.

 
Lankavarastossani on jo hyvän aikaa pyörinyt muutama kerä vaaleanharmaata Sandnes Garnin Alfa-lankaa - ihanaa muhkeaa ja pehmeää villa-mohair -lankaa, jolle ei sen hankkimisen jälkeen sitten kuitenkaan ole oikein löytynyt sopivaa käyttökohdetta. Tässä jokin aika sitten kaivoin kerät esiin tavoitteena neuloa siitä lapaset - tai tumput, niinkuin meilläpäin on totuttu niitä nimittämään. Tiesin jo etukäteen, että lanka ei oikein huovu, mutta laitoin siitä huolimatta tumput valmistuttuaan hetkeksi pesukoneeseen pyörimään ja vähän neule siinä pyöriessään tiivistyikin. Lautanauhakoristeet saivat seurakseen vielä yksinkertaisen kirjotun kuvion. Kirjontakuvio löytyi  netissä olevasta ihanasta vanhasta kirjontakirjasta. Kirjassa on paljon kaikenlaisia kivoja malleja - mutkikkaita ja vähemmän mutkikkaita - joita tulee varmasti käytetyksi joissakin muissakin jutuissa.


Ulkolämpötilat näyttävät täällä Etelä-Suomessa päivästä toiseen plus-asteita ja sateetkin tulevat vetenä, joten näille talvisille villavarusteille ei taida enää ennen ensi talvea olla paljon käyttöä. Mutta ovatpa valmiina odottamassa seuraavan talven tuiskuja ja viimoja!
Kevättä odotellessa, hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua toivotellen,

lauantai 21. helmikuuta 2015

Pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa

Voiko olla ihanampaa nimeä lautanauhamallilla! Lautanauhaharjoitukset siis jatkuvat. Posti toi jo jokin aika sitten kirjoja ja nauhalautoja ja kalamieheni hommasi käyttööni ruuvipuristimia ja muuta tarvittavaa rekvisiittaa. Tämä on sellaista kolmen hoon hommaa: hidasta, haasteellista - ja niin hauskaa! Maikki Kariston Lautanauhat-kirjasta löytyi perusteelliset ja selkeät ohjeet aloittelijalle ja saman tekijän yhdessä Mervi Pasasen kanssa tekemässä kirjassa Omenaisia ja revonneniä on toinen toistaan houkuttelevampia vanhoja suomalaisia lautanauhamalleja, jotka eivät ainoastaan näytä houkuttelevilta vaan myös kuulostavat siltä - vai mitä tuumaatte: pienomenaisia, mehiläisjalkoja, puuhunnousevaisia, yhtenäisiä kananvarpaistarhoja, hienoja kukkupolvia pienomenaisten kanssa! Ne pienet kananvarpaat linnunsilmien kanssa ovat seuraavassa kuvassa oikealla. Kaikki kuvan nauhat on kudottu ohuesta Pirkka-langasta. Ja kyllä - virheitähän näissä on, kun en ole vielä harjaantunut lukemaan kutomaani niin, että osaisin kaikkia virheitä palata korjaamaan.


Villanauhoja edelsi pari puuvillalangoista kudottua nauhaa, joiden mallit ovat Lautanauhat-kirjasta. Punaharmaan nauhan merseroitu lanka toimi kutoessa selvästi paremmin kuin vihreänkirjavan nauhan merseroimaton lanka, josta kutomisen edetessä hiutui pikkuhiljaa pieniä pumpulihaituvia. Merseroimattomat puuvillalangat säästyvät siis muuhun käyttöön, kun  kaikki muut varastoistani löytyvät langat olen tässä nauhainnostuksessani julistanut ennen pitkää kutovani lautanauhoiksi!


Näitä lautanauhahommia googlaillessa osui haaviin muitakin muinaisia käsityövälineitä, joista nyörihaarukka pääsi heti kokeiltavaksi Harjoittelua kaipaa senkin käyttö, mutta kätevä ja kiva vehje se on!


Vähemmän iloisesta talvisäästä huolimatta iloista viikonloppua toivotellen,

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Melkein samikset

Joulun alla neuloin kalamiehelleni sulhassukat. Harmaankirjavaa lankaa jäi jäljelle sen verran, että telkkarikäsityönä syntyi samasta langasta sukat itsellenikin, tällä kertaa keltaisella piristettynä. Myös varren aloitus on vähän erilainen. Olisivatko nämä nyt sitten morsiussukat?


Lankana Novitan 7 veljestä harmaankirjava tweed, varren reuna, kantapää ja kärki samaa lankaa sinapinkeltaisena (puikot 3,25 Karbonzit).
Aurinko on näyttäytynyt sekä eilen että tänään - mikä ihana valo! Tuntuu, että kevät on jo ihan nurkan takana.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Hopeaa työstämässä - pitkästä aikaa

Alkuvuoden viikonlopuista pari on kulunut hopeahommissa Vihdissä - kuten monena aiempanakin vuonna. Olikin tosi kiva pitkästä aikaa työstää hopeaa, kun koko talven ja syksyn - ja varmaan jo viime kesänkin käsityöt ovat olleet enimmäkseen virkkuita ja neulomuksia. Mutta nyt tammikuussa siis taas kaksi mukavaa viikonloppua hopealankojen ja -levyn - ja vähän pronssilankojenkin parissa. Ensimmäisessä rannekorussa virikkeenä olivat Inarin ja Puolangan rautakautiset aivan uskomattoman kauniit kaularenkaat. Uskomatonta on mielestäni myös se, että kummatkin hopea-aarteet ovat löytyneet vasta 2000-luvulla. Finna-tietokannasta (www.finna.fi) löytyy kuvia näistä hopealöydöistä ja Inarin hopea-aarretta voi käydä ihan livenäkin ihastelemassa Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidassa Inarissa. Inarin hopea-aarre on ollut virikkeenä jo aiemminkin tässä vuosia sitten tekemässäni rannerenkaassa.


Toinen rannekoru on punottu pinenenpienistä hopearenkaista. Tarkemmin sanottuna 1 mm:n paksuista hopealankaa on veivattu ensin 2,5 mm:n veivillä spiraaliksi, joka on sen jälkeen sahattu lenkeiksi, joista koru on sitten punottu).


Parin viikonlopun aikana ehti toki tehdä muutakin kuin pari rannekorua, vaikka hommat tällä kerralla sujuivatkin hitaasti - siis todella hitaasti suunnittelusta, työstämisestä ja mukavasta tunnelmasta nautiskellen. Mutta noista muista aikaansaannoksista sitten enemmän vähän tuonnempana.
Hyvää helmikuun ensimmäistä viikkoa - päivät pitenevät huimaa vauhtia!